Tammikuu 2030

Hyvää alkanutta vuotta!

Elämme nyt suurimmassa osassa maailmaa aikoinaan laaditun yhteisen sopimuksen mukaisesti vuotta 2020. Vaikka vuosiluku on vain numero, siihen sisältyy erilaisia merkityksiä. Erityisesti nyt kun vuoden lisäksi vaihtui myös vuosikymmen. Uuden vuoden ja vuosikymmenen vaihtuessa tulee helposti olo, että ollaan jonkin uuden äärellä. Vähintäänkin elämä näyttäytyy muutosten kautta.

Vuodenvaihteeseen liittyy myös menneen ruotiminen ja tulevaisuuden ”ennustaminen”. Uutislähteistä puskee nyt arvioita siitä, mihin maailma seuraavaksi menee ja millaiset trendit saavat jalansijaa niin yhteiskunnassa, taloudessa, kulttuurissa kuin vaikkapa henkilökohtaisessa hyvinvoinnissa. Suurinta viisautta on jälkiviisaus, mutta valitettavasti sitä ei voi käyttää etukäteen. Tulevaisuuden pohtiminen onkin enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia erilaisista vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. Tarkastelemalla pidempiä aikajaksoja voidaan tunnistaa jatkumoita, mutta myös tunnustaa elämään liittyvää epäjatkuvuutta.

Helsingin Sanomat julkaisi vuodenvaiheessa artikkelin Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuonna 2009 laatimasta maailman talouden kehityskulkuja 2010-luvulla ennakoivasta raportista ja sen toteutumista. Vaikka vuosikymmen sisälsi merkittäviä poliittisia, taloudellisia ja teknologisia murroksia, merkkejä monista niistä oli ollut nähtävissä jo ennakkoon. Sen lisäksi artikkeli toi esiin tulevaisuuteen aina liittyvän yllätystekijän: Tulevaisuus on aina erilainen kuin sen odotetaan olevan. Aina tulee joku trump tai brexit.

Joululomalla jouten ollessa ja ajatuksia lepuuttaessa vaihtuva vuosi sai pohtimaan muutosta. Itsekin on omalla elämäntaipaleella saanut todistaa radikaalia olosuhteiden ja elämäntavan uusiutumista. Enpä olisi lapsena osannut kuvitella, millaisessa maailmassa omia lapsiani kasvatan. Elämä on näyttäytynyt yllättävinä mahdollisuuksina, mutta myös haasteina. Lomalla lasten kanssa aikaa viettäessä ja heidän touhujaan katsellessa en voinut olla ajattelematta, mitä heillä vielä tulee olemaan edessään.

Viime vuosina kukaan tuskin on voinut välttyä ilmastopuheelta, ristiriitoja lietsovalta politiikalta, kestävyysvajeelta tai teknologisen kehityksen vauhdittamasta elintapojen, työn ja osaamisen murrokselta. Näkökulmasta riippuen olemme ihmis- ja kansakuntana ennen kokemattomien mahdollisuuksien ja selviytymistaistelujen äärellä. Sohvalla makoillessa tämä kaikki alkoi vallata mieltä. Pohdintaa ruokki osaltaan lomalla lukemani tulevaisuudentutkija Mika Aaltosen kirja Huomisen yhteiskunta – olosuhteen hyvinvoinnille. Kirjassa Aaltonen analysoi aikamme suurimpia haasteita, niiden taustoja ja muutoksessa tarvittavia uudenlaisia ajattelu- ja toimintatapoja.

Ajankuva ei voi olla herättämättä huolta. Se on myös älyllisesti ja emotionaalisesti haastava. Ilmastonmuutos uhkaa tehdä ison osan maapalloa elinkelvottomaksi. Elinympäristömme ja siinä kehittyvät kriisit ovat globaaleja, mutta monin paikoin kansakunnat ovat linnoittautumassa omien raja-aitojensa sisään. Olemme muutosten äärellä, jotka eivät esineellisty tai henkilöidy mihinkään yksittäiseen instituutioon tai ihmiseen. Muutos ei tapahdu lineaarisesti. Nyt havaittavissa olevat signaalit voivat eksponentiaalisesti kehittyessään räjähtää hallitsemattomina käsiin. Miten osaisimme ottaa tosissaan sen, mitä emme tahdo edes nähdä tai josta olemme yksilöinä marginaalisesti vastuussa? Olemme monella tavalla tarvitsevia olentoja ja viime vuosisadan tuloksena saavuttaneet ennen kokematonta yltäkylläisyyttä. Meille on lähtökohtaisesti vaikea luopua saavutetuista eduista, etenkin jos olemme ne pitkällisellä uurastuksella ansainneet. Miten pystymme muuttamaan arvostuksiamme ja kohtuullistamaan elämäntapaamme? Teemme tänään päätöksiä, jotka kantavat yli sukupolvien. Mikä on tahtotilamme ajatella ihmisiä, jotka tulevat jälkeemme? On hieno tapa ajatella, että lainaamme maailmaa tulevilta sukupolvilta. Mutta millaisen maailman jätämme jälkeemme?

Hyvinvointimme olosuhteet haastavat tapaamme ajatella. Albert Einstein totesi aikoinaan, että emme pysty ratkaisemaan nykyisiä ongelmia samalla ajattelulla, jolla olemme ne luoneet. Haaste on siinä, että tapamme ajatella on vuosisataisen filosofisen ja kulttuurisen perinnön seurausta. Nykyiset globaalit haasteet ovat muutamien vuosikymmenien kehityksen tulosta.

Aaltonen kuvaa tulevaisuusajattelumme taustaa. Nykyinen hyvinvointimme perustuu paljolti teolliseen vallankumoukseen ja Isaac Newtonin (1642-1727) logiikkaan, järjestykseen ja tehokkuuteen perustuvaan tulevaisuusajatteluun. Teollisen ajan kehitys olikin varsin suoraviivaista ja myös ennakoitavaa ja siten hallittavaa nykyaikaan verrattuna. Newtonilainen viitekehys sisältää myös ajatuksen, että oma etu ja sen tavoittelu ovat kehityksemme moottoreita. Ajattelutapa elää edelleen vahvana, mitä olemme raadollisellakin tavalla saaneet jatkuvan talouskasvun vuosikymmeninä todistaa. Adam Smith (1723-1790) uudisti tulevaisuusajattelua tuomalla mukaan moraalin ja itsekkyyden rinnalle taipumuksemme ottaa huomioon myös toisia ihmisiä. Oman edun tavoittelu jalostuu toisia ihmisiä kohtaan tunnettujen myönteisten tunteiden kautta. Kehitys ei ole suoraviivaista ja ylhäältä alas ohjattua vaan vuorovaikutteista ja joustavaa.

Newtonin ja Smithin ajoista maailma on monimutkaistunut. Tämän ajan ajattelumme keskeinen haaste on siinä, että suoraviivaisia syy-seuraus -suhteita ei joko ole tai niitä on vaikea löytää. Newtonilaisessa maailmassa ongelmat voivat olla monimutkaisia, mutta jos käytössä on riittävästi tietoa ja osaamista, niitä voidaan hyvällä todennäköisyydellä ratkoa. Smithiläisessä maailmassa ongelmat ovat paitsi monimutkaisia, myös vaikeasti ennakoitavia. Elämme globaalissa ilmiöiden kudelmassa, joka vaatii ajattelun joustavuutta. Tämä tekee nykyisten haasteiden ratkomisesta vaikeaa.

Lasteni tulevaisuutta ajatellessa minun olisi helppo synkistyä. Onkin paikallaan muistuttaa itselle, että kaikkien haasteiden keskellä maailma ei ole koskaan ollut näin hyvä paikka asua. Ihmiset eivät ole koskaan aiemmin eläneet näin turvallisessa, rauhallisessa ja rikkaassa ympäristössä. Koskaan ennen ihmisillä ei ole ollut tällaisia mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Ihmiset ovat myös oppineet tuottamaan runsaasti hyvää itselleen ja toisilleen. Tiukoissa paikoissa haasteita on ratkottu yhdessä. Miksipä tämä ei toteutuisi jatkossakin?

En pysty muuttamaan koko maailmaa, mutta lasteni maailmaan voin vaikuttaa. Voin muuttaa omaa toimintaani ja näyttää esimerkkiä. Voin kasvattaa heitä huomioimaan toisia ihmisiä. Voin innostaa ajattelemaan luovasti ja eri tavalla. Voin opettaa yhteistyötä. Voin siis tehdä paljon. Ja siinä on muutos, josta minun kannattaa olla kiinnostunut.

Mutta miltä tulevaisuus sinusta tuntuu? Ja mikä siinä tuntuu, miltä tuntuu? Mikä saisi sinut avaamaan mieltä tulevaisuuden ajatteluun tänä vuonna?

Hyvää tammikuuta!

Tykkäsitkö? Jaa toki eteenpäin!
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on whatsapp

Mikä 2030?

Tämä video on osa sarjaa, joka on tehty oman tulevaisuusajattelun ja sen kehittämisen tueksi. Joka kuukauden 1. päivä julkaistavalla videolla pohditaan vaihtoehtoista huomista, luodaan näkymää tulevaan sekä kurkistetaan erilaisten tulevaisuusosaajien ajatteluun. Hyödynnä ideoita ja laita inspiraatiot jakoon!

Sarjan aiempia julkaisuja​

Haluaisitko saada uudet tarinat suoraan sähköpostiisi?

Uutta sytykettä tulevaisuuden ajatteluun on tarjolla aina kuukauden ensimmäinen päivä. Listalle liittyminen ei velvoita sinua mihinkään ja pääset poistumaan siltä milloin tahansa.