Oletko ajatellut, että kaikki kehittäminen on lopulta kiinni kyvystä oppia? Juuri se myös yhdistää tämän ajan suosittuja kehitysstrategioita kuten Leania, palvelumuotoilua, ketterää kehittämistä ja kokeilutoimintaa. Miten voimme ymmärtää asiakasta tai palvelun käyttäjää entistä paremmin ja tarjota tämän tarpeisiin vastaavaa palvelua? Miten voimme nopeasti kerätä todisteita uusien ideoiden toimivuudesta? Miten haastamme itseämme, asetamme tavoitteita ja opimme tekemään matkaa kohti merkityksellisempää ja arvokkaampaa arkea?

Kokeileminen onnistuu aina

Suunnittelu on arvaamista. Työ, jossa suunnitellaan paljon, tuottaa paljon arvauksia. Vanhaa sanontaa mukaellen hyvin suunniteltu ei ole ollenkaan tehty. Tämä on sitä enemmän totta, mitä vaikeammin ymmärrettävän ja ennustettavan kehittämisaiheen äärellä ollaan.

Uusia mahdollisuuksia tutkittaessa paras panos-tuotos -suhde tulee pienistä askelista ja ketteristä kokeiluista. Kokeilevan tekemisen hyvä puoli on, että se onnistuu poikkeuksetta. Joko syntyy, mitä arvattiin tai jotain muuta. Syntyvän kokemuksen pohjalta tekemisen suuntaa voidaan nopeasti korjata. Epäonnistunut kokeilu on sellainen, josta ei opita mitään.

Kehittyminen edellyttää oppimista

Olen työskennellyt kymmenen vuotta erilaisten oppimista tukevien ratkaisujen ja toimintamallien kehittämisen parissa. Palaan yhä uudelleen siihen, että kehittämistyössä – olipa kyse yhteisöllisestä tai yksilöllisestä kehittämisponnistuksesta – on mitä suuremmissa määrin kyse oppimisesta. Oppiminen on ajattelussa ja sitä kautta toiminnassa tapahtuvaa muutosta. Jotta maailmassa voi jokin muuttua, meidän on ensin muututtava. Ilman muutosta ei ole oppimista.

En usko, että uutta tietoa, ajattelua tai ymmärrystä voidaan juurikaan tuoda yhteisöön tai yksilöön. Paras keino auttaa kehittymään on auttaa oppimaan. Paras tapa oppia on puolestaan alkaa ajatella ja tehdä itse. Ohjaamalla ja valmentamalla oppimista tekemisen rajana on vain yksilön ja yhteisön oma potentiaali.